Tuskin hän oli poistunut asunnostaan, kun Corentin astui siihen sisälle.
— Oi, herra Corentin, — huudahti Francine, — jos teillä on myötätuntoa tuon nuoren miehen kohtaloon, niin pelastakaa hänet! Neiti aikoo ilmiantaa hänet. Tuo kurja kirje on pilannut kaiken.
Corentin otti välinpitämättömästi kirjeen käteensä ja kysyi:
— Ja minne neiti läksi?
— En tiedä.
— Riennän pelastamaan hänet, — sanoi Corentin, — hänen omasta epätoivostaan.
Hän katosi, vieden mukaansa kirjeen, kulki kiireesti läpi huoneiden ja sanoi pikku pojalle, joka leikitteli oven edessä:
— Minne päin se nainen meni, joka vastikään tuli ulos tästä ovesta?
Galope-Chopinen poika kulki yhdessä Corentinin kanssa muutaman askeleen, näyttäen hänelle viettävää tietä, joka johti Pyhän Léonardin portille.
— Tuonne, — hän sanoi epäröimättä, noudattaen sen kostontunteen kehoitusta, jonka äitinsä hänessä oli herättänyt.