— Herra päällikkö, lain nimessä käsken teidän viipymättä hyökätä tuota taloa vastaan.
— Mikä sinä olet miehiäsi pakoittaaksesi minut hyökkäämään!
Välittämättä päällikön vihasta, Corentin sanoi hänelle kylmästi:
— Sinun on pakko totella minua! Tässä sotaministerin asianmukaisesti allekirjoittama paperi, joka velvoittaa sinut siihen, — hän virkkoi, vetäen esiin paperin taskustaan. — Luuletko meitä kyllin yksinkertaisiksi, antaaksemme tuon naikkosen menetellä mielensä mukaan? Meidän on määränä tukahuttaa kansalaissota, ja tuloksen suuruus puolustaa vähäarvoisia keinoja.
— Rohkenen lähettää sinut hii… ymmärrätkö? Riittää jo, käännös vasempaan, eteenpäin mars ja jätä minut rauhaan, ja tavallista pikemmin.
— Mutta lueppa, — sanoi Corentin.
— Älä ikävystytä minua mokomine valtuuksinesi, — huusi Hulot, närkästyneenä siitä, että olento, jota hän piti niin halveksittavana, antoi hänelle käskyjä.
Samassa Galope-Chopinen poika puikahti heidän luokseen kuin maan alta tullut rotta.
— Gars on matkalla! — hän huusi.
— Minne?