Tämä pieni pyöreähkö soppeensa lyyhistynyt mies avasi aika-ajoin pienet harmaansiniset silmänsä ja loi ne vuoroin jokaiseen puhujaan, osoittaen kauhistusta, epäilyä ja epäluuloa koko keskustelun aikana. Mutta hän näytti pelkäävän ainoastaan matkakumppanejansa ja hyvin vähän olevan huolissaan chouanien vuoksi. Kun hän katsoi ajajaan, olisi voinut luulla heitä molempia vapaamuurareiksi.
Tänä hetkenä alkoi ampuminen Pèlerine-vuorelta. Coupiau pysäytti pelästyneenä ajoneuvonsa.
- Kas vaan! — sanoi pappismies, joka näytti olevan asiantuntija, — se on vakava kahakka: siihen ottaa osaa paljon väkeä.
— Pulma on siinä, herra Gudin, ettei tiedä, kumpi voittaa, — huudahti Coupiau.
Tällä haavaa kaikkien kasvot kuvastivat samaa tunnetta, nimittäin levottomuutta.
— Viekäämme vaunut tuonne matkan päässä olevaan majataloon, — sanoi isänmaanystävä, — ja piiloittakaamme ne sinne odottaessamme taistelun tulosta.
Tämä neuvo tuntui niin järkevältä, että Coupiau päätti sitä noudattaa. Isänmaanystävä auttoi ajuria piiloittamaan vaunut risukasan taakse. Pappismieheksi puhuteltu henkilö käytti hetkeä kysyäkseen kuiskaten Coupiaulta:
— Onkohan hänellä todella rahaa mukanaan?
— Hui hai! herra Gudin, jos se rahamäärä, joka hänellä on, joutuisi teidän armonne taskuihin, eivät ne siitä tulisi raskaiksi.
Tasavaltalaiset, joiden oli kiire saapua Ernéehen, kulkivat majatalon ohi poikkeamatta siihen sisälle. Uteliaina Gudin ja majatalon isäntä menivät pihan portille nähdäkseen heidät. Äkkiä lihava pappismies riensi erään sotilaan luo, joka oli jäänyt muusta joukosta vähän jälelle.