— Oh! jos arvaamme toistemme ajatukset, — jatkoi nuori mies hymyillen, — olen saavuttanut enemmän kuin mitä rohkenin toivoa.
Neiti de Verneuil alkoi hymyillä niin suloisesti, että näytti alistuvan siihen lemmentaisteluun, jolla jokainen mies kernaasti uhkaa naista. He vakuuttivat silloin toinen toiselleen, puoleksi vakavasti, puoleksi leikillisesti, että heidän oli mahdoton koskaan olla toinen toiselleen muuta, kuin mitä sinä hetkenä olivat. Nuori mies saattoi antautua intohimon valtaan, jolla ei ollut tulevaisuutta, ja Marie saattoi sille nauraa. Kun he sitten näin olivat pystyttäneet välilleen kuvitellun aitauksen, näytti kumpikin hyvin kärkkäästi tahtovan hyväkseen käyttää sitä vaarallista vapautta, josta olivat keskenään sopineet.
Marie survaisi äkkiä jalkansa kiveen ja kompastui.
— Käsivarteni, jos suvaitsette, — sanoi nuori mies. — Täytyyhän minun, te huimapää. Te kävisitte liian ylpeäksi, jos kieltäytyisin. Näyttäisihän silloin siltä, kuin teitä pelkäisin.
— Oi, neiti, — vastasi nuori mies, painaen hänen käsivarttaan, saadakseen hänet tuntemaan, miten rajusti hänen sydämensä sykki, — te saatatte minut ylpeäksi tästä suosiosta.
— No hyvä, minun auliuteni on riistävä teiltä harhaluulot.
— Tahdotteko jo suojella minua niiden tunteiden vaaralta, jotka herätätte?
— Herjetkää jo latelemasta minulle noita pieniä mielistelyjä ja katukäytävä-sukkeluuksia. Minulle ei ole hauskaa tavata teidänluonteisessanne miehessä houkkioiden henkevyyttä. Katsokaahan! yllämme kaareutuu ihana taivas, olemme maan sydämessä; edessämme, yllämme kaikki on suurta. Te tahdotte sanoa minulle, että olen kaunis, eikö niin? mutta johan silmänne sen minulle todistavat, ja muuten sen jo tiedänkin; mutta minä en ole niitä naisia, joita kohteliaisuudella imarrellaan. Tahtoisitteko kenties puhua minulle tunteistanne? — hän jatkoi katkeran ivallisesti. — Oletatteko todella minua niin typeräksi, että uskoisin äkillisten mieltymyksentunteiden olevan tarpeeksi voimakkaita hallitsemaan koko elinaikaa yhden aamuhetken muistolla?
— Ei aamuhetken, vaan kauniin naisen muistolla, joka nainen on osoittautunut jalomieliseksi.
— Unhoitatte, — huomautti nuori neiti, — paljoa suuremmat viehätyspuolet, nimittäin tuntemattoman naisen, jossa kaikki pakostakin näyttää eriskummaiselta: nimi, sääty, asema, ja hengen ja esiintymistapojen vapaus.