Oli maaliskuun loppupuoli.
"Rouvaseni, ylihovijahtimestari metsästää milloin tahtoo ja missä tahtoo. Me menemme kuninkaallisiin metsiin ampumaan villisikoja."
"Olkaa varovainen, ettette joudu onnettomuuden uhriksi…"
"Onnettomuus tulee aina odottamatta", vastasi markiisi hymyillen.
"Vaunut ovat valmiit", ilmoitti Guillaume. Kenraali nousi ylös, suuteli rouva de Wimphenin kättä ja kääntyi Julian puoleen.
"Rouvaseni, ajatelkaa, jos villisika tappaisi minut…!" sanoi hän pyytävällä äänellä.
"Mitä tämä merkitsee?" kysyi rouva de Wimphen.
"No, tule sitten!" sanoi rouva d'Aiglemont Viktorille.
Sitten hymyili hän juurikuin sanoaksensa Louisalle: "Saat nähdä".
Hän ojensi kaulansa miehelleen, joka tuli lähemmäksi suudellakseen häntä, mutta hän kumartui niin alas, että suutelo sattui hänen kauluksensa koristuksiin.