"Naisen elämä", vastasi nuori tyttö hiljaa.
"Sinä olet kovin viisas!" huudahti markisitar, joka vihdoin sai sanat suuhunsa.
"Kysymykset määräävät minun vastaukseni, mutta jos tahdotte, voin puhua selvemmin."
"Sano kaikki, tyttäreni! … olen äiti."
Nyt katsoi tytär äitiinsä, ja tämä katse sai markisittaren vaikenemaan hetkeksi.
"Helena, olen kestävä nuhteesi, jos sinulla on sellaisia minua vastaan tehtävänä, mieluummin kuin näkisin sinun seuraavan miestä, jota kaikki ihmiset katselevat kammoksuen."
"Näettehän, ilman minua olisi hän yksin."
"Riittää, rouvani!" huudahti kenraali. "Meillä on tästä lähtien vain yksi tytär…"
Hän katsahti Moïnaan, joka yhä nukkui. "Annan sulkea sinut luostariin", lisäsi hän, Helenaan kääntyen.
"Olkoon niin, isäni", vastasi hän epätoivon tyyneydellä. "Voin kuolla siellä. Te ette ole vastuunalainen minun elämästäni ja hänen sielustaan muille kuin Jumalalle."