"Merirosvo!" sanoi yksi matruuseista vihaisesti. "Oh, hänellä on kaikki selvillä tahi osaa hän laittaa niin, että näyttää siltä…"
"No niin", huudahti kenraali nostaen silmänsä taivasta kohti, "silloin saamme tyytyä kohtaloomme!"
Ja hänellä oli vielä kyllin voimaa pidättää kyyneleensä.
Juuri kun hän oli sanonut tämän lensi toinen, paremmin tähdätty tykinkuula, ja lävisti "Saint-Ferdinand'in" rungon.
"Laskekaa sivuun!" sanoi kapteeni surullisella äänellä.
Ja matruusi, joka oli puolustanut pariisilaisen rehellisyyttä, auttoi hyvin ymmärtäväisesti tässä epätoivoisessa hommassa. Miehistö odotti tappavan pitkän puolisen tuntia, mitä syvimmän hämmennyksen vallassa. "Saint-Ferdinand'illa" oli neljä miljoonaa piasteria, minkä summan näiden viiden matkustajan omaisuus teki, siitä kenraalin osaa yksitoistasataatuhatta frangia. Vihdoin näkyi "Othellosta", joka nyt oli kymmenen pyssynlaukauksen päässä, selvästi kahdentoista tykin ammottavat kidat, valmiina purkamaan tulta. Se lähestyi kuin tuulen kantamana, minkä paholainen vasituisesti sen vuoksi antoi puhaltaa; mutta kokeneen merimiehen silmä saattoi helposti keksiä tämän nopeuden salaisuuden. Ei tarvinnut muuta kuin silmänräpäyksen katsoa laivan korkeussuhdetta, sen soikeata, kapeata runkoa, korkeita mastoja, purjeiden muotoa, ihmeteltävän keveätä taklausta, sitä mestarillista taitavuutta, millä laivaväki kuin yksi mies hoiti valkoista purjepintaa. Kaikki ilmaisi uskomatonta voiman varmuutta tässä solakassa puu-olennossa, joka oli yhtä nopea, yhtä älykäs kuin juoksija tahi petolintu. Rosvolaivan miehistö oli äänetön ja vastarinnan varalta valmis hyökkäämään kauppalaivaraukkaan, joka onneksi pysyttelihe hiljaa, kuin opettajan pahanteossa yllättämä koulupoika.
"Meillä on tykkejä!" huudahti kenraali puristaen espanjalaisen kapteenin kättä.
Tämä katsoi vanhaa soturia rohkeutta ja epätoivoa ilmaisevalla katseella ja sanoi:
"Entäs miehiä?"
Markiisi tarkasteli "Saint-Ferdinand'in" miehistöä ja vavahti. Neljä kauppiasta seisoi siinä kalpeina ja vapisevina, sillä välin kun matruusit eri ryhmissä näkyivät neuvottelevan, mille kannalle asettua "Othelloon" nähden. He katselivat rosvolaivaa ahneella uteliaisuudella. Perämies, kapteeni ja markiisi olivat ainoat, jotka, katsellen toisiansa tutkivin silmäyksin, vaihtoivat rohkeita ajatuksia.