"Mitäs minä sanoin?" huomautti espanjalainen kapteeni kylmästi.
Markiisi nousi nopeasti ylös. Meren pinta oli taas tyyntynyt, hän ei voinut edes eroittaa paikkaa, mikä oli niellyt hänen onnettomat toverinsa. Juuri nyt kierittelivät varmaankin laineet heitä sinne tänne, kädet ja jalat sidottuina, elleivät kalat jo olleet ahmineet heitä ruoaksensa. Parin askeleen päässä hänestä seisoivat uskoton perämies ja "Saint-Ferdinand'in" matruusi, joka juuri oli ylistänyt pariisilaisen kapteenin mahtia. He olivat nyt yhtyneet merirosvoihin ja osoittivat näille keitä prikilaivan matruuseista pitivät sopivina liittää "Othellon" miehistöön. Kaksi laivapoikaa meni sitomaan muiden jalkoja huolimatta näiden kauheista kirouksista. Kun vaali oli toimitettu, tarttuivat nuo kahdeksan tykkimiestä tuomittuihin ja heittivät heidät vähääkään arkailematta mereen. Merirosvot katselivat ilkeällä uteliaisuudella, miten eri tavalla miehet putosivat, heidän vääristyneitä kasvojaan ja viimeisiä tuskiaan, ilman että kasvonpiirteensä olisivat ilmaisseet pilkkaa, ihmettelyä tai sääliä. Se oli heistä aivan yksinkertainen tapaus, jollaisiin he olivat tottuneet. Molemmat vanhimmat katselivat mielihyvällä, synkästi ja ankarasti hymyillen, täysinäisiä piasteritynnyreitä suurmaston ympärillä. Kenraali ja kapteeni Gomez istuivat tavarapakalla neuvotellen keskenään hiljaa, synkin katsein. Pian olivat he ainoat eloonjääneet "Saint-Ferdinand'in" laivaväestä. Molempain urkkijain espanjalaisesta miehistöstä valitsemat seitsemän matruusia olivat jo ilomielin muuttuneet perulaisiksi.
"Mitä inhoittavia roistoja!" huudahti äkkiä kenraali. Jalo halveksuminen sai hänet unohtamaan sekä surun että varovaisuuden.
"He tottelevat välttämättömyyttä!" vastasi Gomez kylmästi. "Jos vielä kerran tapaisitte jonkun näistä miehistä, ettekö pistäisi miekkaanne läpi hänen ruumiinsa?"
"Kapteeni", sanoi luutnantti kääntyen espanjalaiseen, "pariisilainen on kuullut puhuttavan teistä. Te olette", sanoi hän, "ainoa mies, joka tarkoin tuntee Antillein ympäristön ja Brasilian rannikon purjehdusväylät. Tahdotteko…?"
Kapteeni keskeytti nuoren luutnantin puheen halveksivalla huudahduksella ja vastasi:
"Aion kuolla kuin merimies, kuin uskollinen espanjalainen ja kristitty … ymmärrättekö?"
"Mereen!" huusi nuori mies.
Tämän käskyn kuultuaan ottivat tykkimiehet Gomez'in haltuunsa.
"Te olette pelkurimaisia heittiöitä!" huusi kenraali tahtoen estää noita molempia merirosvoja.