Laakson lilja: Maaseutuelämän kuvaus

by Honoré de Balzac

Meillä oli vielä toinen samanlainen juhla. Rouva de Mortsauf tahtoi totuttaa lapsiaan elämän toimiin ja antaa heidän tuntea rahan ansaitsemisen vaivaloista työtä. Hän oli sentähden määrännyt heille tuloja, jotka riippuivat maanviljelyksen vaihtelevasta onnesta: Jacques'ille kuului pähkinä-, Madeleinelle kastanjasato. Muutamia päiviä jälkeenpäin meillä oli kastanjoiden ja pähkinöiden poiminta. Mennä lyömään alas Madeleinen kastanjoita, kuulla niiden putoavan maahan, jossa ne kovakuorisina hypähtelivät nuutuneella ja kuivalla nurmella; nähdä pikku tytön vakavan ja tärkeän näköisenä tarkastavan kastanjakasoja ja arvostelevan niitä — niiden arvohan tarjosi hänelle nautintoja, joita hän vapaasti saattoi itselleen hankkia; — taloudenhoitajatar Manetten onnittelut, joka yksin auttoi kreivitärtä lasten hoitamisessa; opetukset, joita tarjosivat ponnistukset noiden sään vaihteluista niin suuresti riippuvien hyödykkeiden kokoamiseksi, se oli näky, jossa lapsuuden viattomat ilot viehättävinä kuvastuivat alkaneen syksyn vakavaa taustaa vasten. Madeleinellä oli oma säilytyshuone, jonne minä tahdoin nähdä hänen kastanjaomaisuutensa suljettavan, ottaen osaa hänen iloonsa. Niin, minä vapisen vielä tänäpäivänä muistellessani jokaisen kastanjakorin synnyttämää melua, kastanjoiden vyöryessä kellertävälle, mullansekaiselle perustalle, jota käytettiin säiliöhuoneen lattiana. Kreivi osti niitä taloa varten; käsityöläiset, palkkalaiset, jokainen Clochegourde'n tienoolla asuva hankki ostajia Lemmikille, jonka ystävällisen lempinimen talonpojat seudullaan suovat kernaasti yksinpä vieraillekin, mutta joka näytti yksinomaan kuuluvan Madeleinelle.

Jacques'illa oli vähemmän onnea pähkinöitä poimittaessa. Satoi muutamia päiviä, mutta minä lohdutin häntä ja neuvoin häntä säilyttämään pähkinänsä ja myömään ne hiukan myöhemmin. Herra de Chessel oli ilmaissut minulle, että pähkinöistä tuli huono sato Brehémont'issa, Amboise'n maakunnassa ja Vouvray'ssa. Pähkinäöljyä käytetään hyvin paljon Tourainessa. Jacques oli saava vähintäin neljäkymmentä penniä jokaisesta pähkinäpuusta, hänellä oli niitä kaksisataa, summa oli siis melko suuri! Hän tahtoi ostaa itselleen varusteet ratsastamista varten. Tämä hänen halunsa sai aikaan yleisen keskustelun, jossa isä koetti saada hänet miettimään tulojen epävakaisuutta ja välttämättömyyttä koota säästöjä niitä vuosia varten, jolloin puut olisivat hedelmättömiä, jotta edes keskinkertainen tulo voitaisiin saada. Minä tunsin kreivittären ajatukset, vaikka hän oli ääneti. Hän oli iloinen nähdessään Jacques'in kuuntelevan isäänsä ja isän saavuttavan jälleen hiukan tuota vanhemman pyhyyttä, jota häneltä puuttui, kiitos tuon ylevän valheen, jonka kreivitär oli edeltäpäin valmistanut. Olenhan tätä naista kuvatessani sanonut teille, että maallinen kieli on voimaton ilmaisemaan hänen piirteitään ja hänen olemustansa. Kun tämäntapaisia kohtauksia sattuu, nauttii sielu niiden herkullisuuksia niitä tutkimatta; mutta millä elävyydellä niiden yksityiskohdat myöhemmin kohoavat muistoon levottoman elämän synkältä pohjalta! Ne säihkyvät timanttien kaltaisina ajatusten keskellä, jotka ovat täynnä kiintymystä ja häipyneen onnen muistoihin hautautuneita katumuksia. Minkätähden nimet Cassine ja Rhetorière, noiden kahden äskettäin ostetun alueen nimet, joista herra ja rouva de Mortsauf'illa on niin paljon huolta, liikuttavat minua enemmän kuin kauneimmatkaan pyhän maan tai Kreikan nimet? Joka rakastaa, sanokoon sen! on La Fontaine huudahtanut. Näillä kahdella nimellä on sellaisten sanojen tenhovoima, joita tavallisesti käytetään henkiä manatessa, ne selvittävät minulle noituuden, ne nostavat hereille nukkuneita henkilöitä, jotka heti liikkuvat ja puhuvat minulle, ne vievät minut jälleen tuohon onnelliseen laaksoon, ne luovat taivaan ja maiseman. Mutta onhan henkien esiinkutsumisessa aina jotain yliluonnollista! Älkää siis ihmetelkö nähdessänne minun kertovan teille kohtauksia, jotka ovat niin tavallisia. Pienimmätkin tuon yksinkertaisen maalaiselämän yksityiskohdat ovat olleet minulle yhtä monia, näöltänsä heikkoja siteitä, jotka ovat yhdistäneet minut lujasti kreivittäreen.

Lasten taloudelliset edut aiheuttivat kreivittärelle yhtä paljon murheita kuin mitä hänellä oli heidän heikon terveytensä takia. Minä opin pian tuntemaan todeksi sen, mitä hän oli minulle puhunut salaisesta osastaan talon asioissa, joihin minä hitaasti perehdyin saaden tietooni maaelämän yksityiskohtia, joita valtiomiehen tulee tuntea. Kymmenen vuoden ponnistusten jälkeen rouva de Mortsauf oli saanut muutetuksi maidensa viljelyksen; hän oli ottanut käytäntöön nelivuoroisen viljelyksen, jota nimitystä käytetään maaseudulla ilmaisemaan uuden menettelytavan tuloksia. Sitä seuraten viljelijät kylvävät peltoon samaa viljaa vain neljänä vuonna, jotta maa pysyisi tuotantokykyisenä. Talonpoikien vastustuksen voittamiseksi oli täytynyt purkaa vuokrasopimukset, jakaa alueet neljäksi suureksi tilaksi ja antaa ne puolinjakovuokralle, vuokraamistapa, joka oli erikoista Tourainessa ja sen ympärillä olevissa seuduissa. Omistaja antaa vuokraajalle asumuksen, viljelykseen tarvittavat huoneet sekä siemenet ja jakaa hänen kanssansa viljelyksen kulungit ja tulot. Tätä jakoa valvoo erityinen henkilö, jonka tehtävänä on eroittaa omistajalle tuleva osa, kallis järjestelmä ja kirjanpitoon nähden mutkikas, jaettavien laatu kun alinomaa vaihtelee. Kreivitär oli herra de Mortsauf'in avulla asettanut viljelyksenalaiseksi viidennen arentimaan, jonka muodostivat Clochegourde'n ympärillä olevat muut maat, niin hyvin viljelläkseen sitä kuin selvillä tosiasioilla näyttääkseen puolinjakovuokraajilleen uuden menettelytavan oivallisuutta. Ollen mestari ohjaamaan maanviljelystä hän oli vähitellen ja naisellisella itsepintaisuudellaan jälleen pannut kuntoon kaksi tuollaista tilaa Artois'n ja Flandre'n mailla.

Kun puolinjakokontrahtien aika oli kulunut loppuun, tahtoi kreivitär muodostaa näistä vuokramaista kaksi kaunista tilaa ja antaa ne rahasta vuokralle toimeliaille ja älykkäille miehille saadakseen Clochegourde'n tulot yksinkertaisemmiksi. Peläten kuolevansa ensiksi hän pyrki jättämään kreiville tuloja, joita olisi helppo valvoa, ja lapsilleen omaisuuksia, joita ei mikään taitamattomuus voisi järkyttää. Tänä hetkenä kymmenen vuotta sitten istutetut hedelmäpuut olivat täynnä hedelmiä. Aitaukset, jotka varjelivat perintöalueita kaikilta tulevilta rajariidoilta, olivat pystytetyt. Poppelit, jalavat, kaikki olivat hyvin kasvaneet. Uusine alueineen ja käyttämällä kaikkialla uutta maanviljelemisjärjestelmää Clochegourde'n maa-alue, jaettuna neljään suureen tilaan, joista kaksi oli vielä rakennuksen alaisina, kykeni tuottamaan kuusitoistatuhatta frangia rahaa, neljätuhatta frangia kustakin arentitilasta; tähän ei vielä otettu lukuun viinitarhoja, kahtasataa auranalaa metsää ja mallitilaa. Näiden neljän tilan tiet saattoivat kaikki yhtyä suureen puistotiehen, joka Clochegourdesta kävi suoraviivaisena haarautuen Chinon'in tielle. Puistotien ja Tours'in väliä ei ollut kuin viisi peninkulmaa, vuokraajia oli kyllä ilmaantuva, etenkin kun koko maailma puhui kreivin aikaansaamista parannuksista, menestyksestä ja hänen maidensa laajennuksista. Kumpaankin äskenostettuun alueeseen hän tahtoi käyttää viisitoistatuhatta frangia muuttaakseen herraskartanot kahdeksi suureksi viljelystilaksi, jotta saisi ne paremmin vuokratuiksi viljeltyään niitä vuoden tai pari. Hän tahtoi asettaa niiden hoitajaksi erään Martineaun, parhaimman ja kunnollisimman palkkalaisensa, joka sattui olemaan ilman paikkaa; sillä hänen neljän vuokralaisensa puolinjakokirjain sopimusaika loppui ja hetki yhdistää ne kahdeksi maatilaksi ja antaa ne rahasta vuokralle oli käsissä. Nämä niin yksinkertaiset, mutta kolmenkymmenen tuhannen frangin kulunkeihin kiedotut aatteet olivat tänä hetkenä kreiville ja kreivittärelle pitkien keskustelujen aiheina: inhottavia riitoja, joissa kreivitärtä ei tukenut muu kuin hänen lastensa etu. Tuo ajatus: "Jos minä kuolen huomenna, miten kävisi?" puistatti häntä. Lempeät ja rauhalliset sielut, joille kiukustuminen on mahdotonta ja jotka tahtovat ympärillään vallitsevan heidän syvän sisäisen rauhansa, he yksin tietävät kuinka paljon voimaa vaaditaan tuollaisiin taisteluihin, mitä runsaita verivirtoja tulvii sydämeen ennen taistelun alkua, mikä väsymys valtaa olemuksen, kun taisteltuaan ei ole mitään saavuttanut. Hetkellä, jolloin hänen lapsensa olivat vähemmän kalpeat, vähemmän laihat ja hilpeämpiä, sillä hedelmien aika oli tehnyt heihin vaikutuksensa; hetkellä, jolloin hän kostein silmin seurasi heitä heidän leikeissään tuntien tyytyväisyyttä, joka uudisti hänen voimiansa virkistämällä hänen sydäntänsä, tuolla hetkellä vaimo parka kesti loukkaavat pisteliäisyydet ja haavoittavat hyökkäykset terävällä vastustuksella. Kreivi, joka oli pelästynyt kaikista noista muutoksista, kielsi niiden edut ja mahdollisuuden tylyllä itsepäisyydellä. Päivänselviin tosiasioihin hän vastasi kuin lapsi, joka saattaa asettaa väittelynalaiseksi esimerkiksi auringon vaikutuksen kesällä. Kreivitär pääsi voitolle. Terveen järjen voitto hulluuden yli tyynnytti kreivittären haavoja, hän unohti loukkaukset. Sinä päivänä hän teki kävelyretken Cassine'en ja Rhetorière'en päättääkseen siellä suunnitelmat. Kreivi kävi yksin edellä, lapset tulivat hänen perässään ja me kaksi olimme takimmaisina kulkien hitaasti, sillä kreivitär puhui minulle tuolla suloisella ja hiljaisella äänellään. Hänen sanansa muistuttivat meren laineita, jotka viihtyvinä hiljaa solahtelevat heleälle hiekalle.

Hän sanoi minulle olevansa varma menestyksestä. Oli muodostumassa kilpaileva ajuriliike Tours'in ja Chinon'in välille. Sen yrittäjä oli eräs toimelias mies, Manetten serkku, joka tahtoi saada itselleen suuren arentitilan tien varrelta. Hänen perheensä oli lukuisa: vanhin poika ohjasi ajoneuvoja, toinen kuormavaunuja, isä, sijoittuneena keskiväliin tienvarrella Rabelaye'n vuokratilalle, saattoi siitä valvoa hevosten vaihtoa ja viljellä hyvin maitaan käyttämällä niihin lantaa, jota hän sai talleistaan. Mitä toiseen haaratilaan, Baude'en tulee, joka sijaitsi lyhyen matkan päässä Clochegourde'sta niin yksi heidän neljästä vuokralaisestaan, kunnollinen, älykäs ja toimelias mies, joka tunsi uuden viljelystavan edut, oli tarjoutunut vuokraamaan sen. Cassine ja Rhetoriére taas olivat seudun parhaimmat tilat; kerran rakennusten valmistuttua ja viljelysten saatua täyden arvonsa, riitti ilmoittaa vain niistä Tours'issa. Kahdessa vuodessa Clochegourde siten tuottaisi korkoja suunnilleen kaksikymmentäneljätuhatta frangia. Gravelotte, Maine'ssa oleva arentitila, jonka kreivi oli saanut takaisin, oli juuri vuokrattu seitsemäntuhannen frangin vuotuismaksusta yhdeksäksi vuodeksi; sotamarsalkan vuosiraha teki neljätuhatta frangia; jos nämä tulot eivät vielä muodostaneetkaan omaisuutta, saattoi niillä kuitenkin hyvin mukavasti elää. Myöhemmin muut taloudessa aikaansaadut parannukset sallisivat hänen ehkä jonakin päivänä mennä Pariisiin valvomaan Jacques'in kasvatusta kahtena vuotena, sitten kun kruununperillisen terveys olisi vahvistunut.

Millä väristyksellä hän lausui sanan Pariisi! Minä olin tuon suunnitelman perillä, hän tahtoi niin vähän kuin mahdollista olla erossa ystävästään. Tuo sana saattoi minut kiihkoon, minä sanoin hänelle, että hän ei tuntenut minua; että minä, hänelle siitä puhumatta, olin ryhtynyt täydentämään kasvatustani tehden työtä yöt ja päivät voidakseni olla Jacques'in opettaja; sillä minä en voisi sietää ajatusta, että hänen talossaan tulisi asumaan joku nuori mies. Näistä sanoista hän kävi vakavaksi.

— Ei, Felix, sanoi hän, siitä ei tule enempää kuin teidän papiksi rupeamisestannekaan. Te olette yhdellä sanalla koskettanut äitiä aina sydänjuuriin asti, mutta nainen rakastaa teitä liian vilpittömästi antaakseen teidän joutua intonne uhriksi. Olisi korvaamaton vahinko, jos käyttäisi hyväkseen tuota uhrautuvaisuutta, enkä minä voisi sitä millään tavalla hyvittää. Ah! ei, en tahdo millään tavalla tulla teille turmiolliseksi. Teistäkö, vikontti de Vandenesse, opettaja? Te, jonka ylevä tunnuslause on: ei myö itseänsä! Vaikka te olisitte joku Richelieu, te olisitte ainaiseksi sulkenut elämänuranne. Te aiheuttaisitte mitä suurimpia suruja perheellenne. Ystäväni, te ette tiedä, miten paljon loukkaavaa sellainen nainen kuin minun äitini osaa asettaa suojelevaan katseeseen, miten paljon nöyryyttävää yhteen sanaan, halveksumista yhteen tervehdykseen.

— Ja jos te minua rakastatte, mitä välitän minä maailmasta?

Hän teeskenteli ikäänkuin hän ei olisi kuullut ja jatkoi:

— Vaikka minun isäni on hyvä ja taipuisa myöntämään minulle sen, mitä häneltä pyydän, ei hän antaisi teille anteeksi sitä, että olette joutunut huonoon asemaan maailmassa, ja kieltäytyisi teitä suojelemasta. En tahtoisi teitä nähdä itse kruununprinssinkään opettajana! Ottakaa yhteiskunta sellaisena kuin se on, älkää astuko mitään harha-askeleita elämässä. Ystäväni, tuo mieletön ehdotus, joka lähtee…