— Nuo ihmiset, kuiskutti pappi saiturin korvaan, heittävät rahansa ulos ikkunasta.
— Ei haittaa, kun ne putoo minun kellariini, vastasi vanha viiniporvari.
— Jos te olisitte tahtonut antaa tyttärellenne kultasakset, olisitte sen hyvin voinut itse tehdä, väitti pappi.
— Annan hänelle enemmän kuin saksia, sanoi Grandet.
— Veljenpoikani on nauta, ajatteli pappi, katsahtaen presidenttiin, jonka sekava tukka teki hänen ruskeat piirteensä vielä rumemmiksi. Eikö hän nyt voinut keksiä edes mitään pikkurihkamaa, joka olisi näyttänyt joltakin?
— Emmekö käy käsiksi peliin, rouva Grandet, sanoi rouva des Grassins.
— Me otamme kaikki osaa, muodostamme kaksi pöytäkuntaa.
— Koska nyt on Eugénien juhlapäivä, niin toimittakaa arvonta molemmat lapset lukuunotettuina, sanoi isä Grandet.
Muinoinen tynnyrintekijä, joka ei koskaan itse ottanut peliin osaa, tarkoitti tytärtään ja Adolfia.
— Nanon, tuo pöytä tänne.