— Mutta siellähän maksetaan kolmekymmentä ja puoli frangia.
— Sanokaa: maksettiin.
— Mistä hitosta teillä on nuo tiedot?
— Olen ollut tänä yönä Angers'issa, vastasi Grandet, laskien ääntään.
Pankkiiri ponnahti pystyyn hämmästyksestä.
Sitten kehittyi Grandet'n ja des Grassins'in välillä keskustelu, joka kävi korvasta korvaan ja jonka aikana kumpikin useampia kertoja merkitsevästi katsahti Charles'iin. Pian kävi des Grassins'ille kuitenkin mahdottomaksi salata ihmetystään, joka puhkesi vilkkaaseen eleeseen. Entinen tynnyrintekijä oli nähtävästi kaupinnut hänelle sadantuhannen arvopapereita.
— Herra Grandet, sanoi pankkiiri kääntyen Charles'in puoleen, minä lähden Parisiin. Olisiko teillä ehkä minulle uskottavana joitakin tehtäviä…?
— Kiitos, ei lainkaan, herraseni, vastasi Charles.
— Kiittäkää häntä sydämellisemmin, veljenpoikani. Tällä herralla on tarkoitus lähteä järjestämään Guillaume Grandet'n kauppahuoneen asioita.
— Olisiko vielä olemassa joitakin toiveita? kysyi Charles.