— Pitää valita hänen ja meidän välillämme. Vendetta on osa itsestämme. Joka ei ota osaa minun kostooni, ei kuulu minun perheeseeni.
— Minä olen valinnut, vastasi Zinevra rauhallisella äänellä.
Hänen tyyneytensä erehdytti Bartolomea.
— Oo! rakas tyttäreni! huudahti vanhus, silmät kosteina kyynelistä.
— Minusta tulee hänen vaimonsa, sanoi Zinevra äkisti.
Bartolomeo päätä huimasi, mutta hän löysi taas tasapainonsa ja vastasi:
— Se ei tapahdu minun eläissäni; en milloinkaan anna suostumustani siihen.
Zinevra oli vaiti.
— Mutta oletko ajatellut, jatkoi parooni, että Luigi on veljesi murhaajan poika?
— Hän oli kuusivuotias, kun rikos tapahtui; hän on syytön siihen.