[1] Runoilija asettaa tässä erään ahnaan koronkiskojan, Alfiuksen, kehumaan maa-elämää, jonka palvelukseen hän kiireimmiten aikoo antautua; mutta hänen totuttu tapansa ja himonsa tukahuttavat kuitenkin hänen hyvän aikeensa ja hän jatkaa entistä koronkiskomistansa.
[2] Alkukielessä: "negotiis", kreik. πράγματα, kaupunki-, raha- ja kauppatoimet.
[3] Perinvanha, vanhin.
[4] Alkukielessä: "exercet", pro: "arat", muokkaa.
[5] S.o. sekä otosta että maksusta.
[6] Nim. taisteluun (ad pugnam).
[7] Vrt. Enniuksen säettä: "At tuba terribili sonitu taratantara dixit."
[8] Nim. Roman.
[9] Tarkoitetaan klienttejä, jotka tulivat aamusin herraansa tervehtimään ja seurasivat häntä torille.
[10] Alkukielessä: "maritat", naittaa; siitä: johdatella viiniköynnöksiä puiden ympärille.