Ja hölmöt pilkkaa: — Etkö, hourupää,
nää päivällä sa ilman kynttilää? —
Hän pilkan kestää, kulkee, haparoi,
mut ihmistä ei mistään löytää voi.
Ja vuodet vaihtuu, kansat kamppailee: —
vain pedot kaikkialla hallitsee. —
Mut etsijään ei epätoivo lyö,
vaikk' onkin turhaa, pilkattua työ.
Ja sammumatta lekkuu liekki tuo,
se toivon hohteen päiviin, öihin luo. —
Jos täällä koskaan ihmistä ei näy,
hän toiseen tähteen lyhtyinensä käy!
PARNASSOLLA.
Näin unta — vai se tottako on! —
että nousin vuorta ma Parnasson.
Niin astui tielleni noidanlainen,
väkänoukka, kotkankynsi nainen.
Yli luisevan, paljaan olkapään
ma käärmeen kurkottauvan nään.