Ja kuoleman ääretön tyhjyys nauraa saatanallista nauruaan, ja sokeina syöksyvät palavat sielut sen kitaan vapahdusta etsien. —
Hupsut!
Siellä on tyhjyys!
Ja täällä soi ilon ja surun
rikkaat sävelet
ja tuskan riehuva myrsky!
— Ei!
Minä tahdon juopua niistä,
minä tahdon kuunnella
elämän säveleitä
loppuun saakka —
ja hiljaa selkeentyä
iäisyyteen!
V.
AVE, DIONYSOS, MORITURI TE SALUTANT!
(Taberna musarum.)
Maljat pohjaan!
Hiiteen jäljen neuvot!
Ilo irki ja huolet pois!
On mailmassa murhetta kyllin.
Maljat pohjaan! Leili on tyhjä ja pitkä on tie; kuolo ei armoa anna! Siis sulojuomaasi, tyttönen, tuo: kevät-humalan onnenhuumaan elon kurjuus unhoittuu!
Maljat pohjaan! — Tanssi, tyttö, ja tenhoa, tyttö! liihota, lievitä, liekkihin lietso, nuorten muotojes tanssilla taio polttava tuskani unheeseen ja täytä mun syömeni kaipuu — valkaise sieluni yö!
— — —
Sinä tanssit, tanssit, ja sävelet soi kuin lumotun metsän laulu. Sinä tanssit kuin metsien villi nymfi, — ja allasi — nurmen alla lahoo vainajain luut.