III

Ei muuta mulla kuin muistot vain: joka hellän hetken, min sulta sain, joka kylmän katseen kun lämpöä hain, syvät lemmenyöt, sulat kuiskailut, vihan ukkossäät, tylyt tuiskailut, minä säilytän kaikki ne sielussain. — Ei muuta mulla kuin muistot vain!

IV

Niin kylminä syystuulet henkää, niin kolkko on muistojen maa, — ei enää armas vastahani riennä.

On kuolleet ruususi rakkaat
ja liljat ja tulppaanit, —
ja sydämeni unelma on kuollut.

Kuin paljahat, mustat oksat,
kuin kelmeät lehdet maan,
niin kuihtunutta elämää on muistot.

Vaan kalliimpi kaikkea mulle on muistosi kuitenkin, oi elon kadotettu paratiisi!

III

KODITON. <<< 24