Sa kiedot kuin viiniköynnös sulosi nuoren mun syömellein. Ja hempeän ruumiisi lemmenhuuma kuin viininhehku mun päihdyttää. Ja suudelmas hellä on kiihkeän kuuma, kun sulaa syömesi kyyneliin. — Mitä itket, armas? Onneenko hellyt? Vai kuolemantuskaako värjyy syömes, kun kuiskaat kuumasti korvahain? — — Ja se sana soi ja polttaa sielussain kuin elämän pyhimmän salaisuuden aavistus. —
Vaikka iäti mua syleilisit, vaikka rakastaisit mua palavammin, kuin yks'kään ihminen voi rakastaa, minä sittekin taakkani alle näännyn.
Niin kiireellä kiitää elämä pois kuin tie tämän vaunun alta, haihtuu kuin suloinen humala pois, — taittuu kohdallas kerran: — yön astut hiljaisuuteen. — —
Mitä itket, armas?
Onneenko hellyt?
Vai kuolemantuskaako värjyy syömes?
Vai pakenevain hetkien ihanuuttako itket? —
Katso, kuinka hohtaa kuu ja säihkyy tähdet, katso, kuin on kaunis taivaan tumma sini, katso, kuinka aukee ikuisuus, tuo outo katse yön, suureen hiljaisuuteen mailman sulkien! — Ah, miten loistaa katsees kyyneleisnä, ja vieno, surullinen hymy kuin elo uusi herää huulilles, — ruusuhuulillesi, joille kerran painaa kolkko kuolo kalvaan suudelman! —
Hyväile vilvoittavin sormin mun otsaani polttavaa, suutele hiljaa pois tuskan kalvava kuume, — ja vaunu vinhasti kiitäköön läpi öisen kaupungin, paetkoot huimasti elämän hetket pois, ja levittäköön hiljaisuutensa kuolemanyö tämän nukkuvan kaupungin ylle — elämän ylle, nyt on katoavain hetkien nautinto meidän!
KUIN VALKEA LILJA
Kuin valkea lilja hohtaa sun povesi rinnallain läpi öisen hämärän-hunnun. Vaan kuuma on suudelma huuliltas ja lämmin sun rintasi kosketus; mun sykkii sydämeni tulvillaan.
Kun katson sua kaunihina noin, ja hellästi ja hiljaa hyväillen kun käteni sun muotojasi hiipii, ma luulen sua unelmaksi vain; ma tulisehen syleilyyn sun suljen, ma tunnen sydämesi sykinnän, — sa kuumasti mun rintaas vasten painat: mun silloin valtaa riemu verevin, mi kuolevaisten osaksi on suotu, mun tulvii sydämeeni lämmin laine, ja rinta väkevästi aaltoaa. — — Sen hetken hekumahan mailmat sulaa, kun sielu sieluun, rinta rintaan liittyy, ja sydämiin kuin hehku auringon luo onni sädetulvan lämpimän.