Jälkeenpäin olen usein muistellut tuota päivää ja erittäinkin tuota neljännestuntia sekä sitä, miten oli mahdollista, että nuo aivan nuoret vesat — kaikkihan olivat vasta kymmenen vuoden ikäisiä, ainoastaan kaksi luokalle jäänyttä olivat vanhempia — olivat noin tietoisia kaikesta säädyttömimmästä loasta? Tuntui siitä kuin se ei olisi ollut mitään satunnaista, vaan että joku erikoisesti siitä olisi huolehtinut ja valikoimalla valinnut aina sen, mikä oli likaisinta.
Itsessään se oli kokoelma asioita, jotka eivät olleet missään keskinäisessä yhteydessä, tunkio, johon oli kaadettu kaikenlaiset jätteet. Jokainen koki parastaan saadakseen ahdetuksi minun päähäni mahdollisimman paljon tuota lokaa, pitäen ikäänkuin velvollisuutenaan tahrata sieluni mitä mustimmaksi.
Sain tietää johtajan olevan vanhan hölmön, jonka vuoksi hän oli helpommin petettävissä kuin viisivuotinen lapsi. Sen ohella minulle kerrottiin useita kuvaavia esimerkkejä siitä, miten lukiolaiset olivat menetelleet sopimattomasti aivan hänen nenänsä edessä, ilman että hän huomasi mitään.
Samalla sain myös tietää, että tarkastaja oli punatukkainen, ilkeä koira, että hänen vaimonsa oli häntä paljoa nuorempi ja kaunis, sekä ettei hän voinut miestään sietää vaan petti häntä.
Hän on suhteissa historian opettajan Kudejarovin kanssa ja viime vuonna syntynyt pikku tyttö ei olekaan tarkastajan vaan Kudejarovin lapsi, ja onkin lapsi hänen näköisensä.
Tämä kerrottiin minulle erikoisen merkitsevällä äänen painolla, erittäin tärkeänä ja suuressa salaisuudessa pidettävänä asiana. Minä vaan en käsittänyt siitä mitään. Tällaisia mielikuvia ei minun aivoissani silloin ollut olemassa, jonka myös avomielisesti heille tunnustin. Kysyin:
— Kuinka hän voi olla suhteissa historianopettajan kanssa, kun hän on tarkastajan vaimo?
Tuossa kysymyksessä vainusivat he piilevän pohjattoman tyhmyyden ja äärimmäisen tietämättömyyden.
— Miten tyhmä oletkaan! — Eihän hän tietysti ole aikonutkaan asua Kudejarovin luona. Hän asuu valtion asunnossa, tuossa rakennuksessa, joka näkyy, — siinä on tarkastajan asunto; mutta tyttö on historian opettajan näköinen… Ha haa, ymmärrätkö nyt?
— Miksi tyttö on hänen näköisensä?