— Minkä vuoksi hän mielestäsi on hassunkurinen? — kysyi äiti. — En minä sitä huomaa. Hän on hyvä ja vakava tyttö.
— Tarkoitan hänen mekkoaan, — vastasin palaten työhuoneeseen siinä vahvassa uskossa, että Marinkakin tulee jälessäni.
— Näetkös, saatoit hänet nolostumaan… Hän on kovin kaino…
Katsahdin taakseni, Marinkaa ei ollut enään.
"Miten omituinen tyttö", ajattelin joltisenkin kylmäkiskoisesti tyhmästi loukkaantuneena.
Isä kyseli minulta kuulumisia kaupungista, lukiosta, tädistä, sedästä sekä olostani heidän luonaan. Kerroin hänelle kaiken taitavasti. Osasin hyvin esittää ajatuksiani. Olleena alituiseen, ja erittäin viimeiset kaksi vuotta, seurapiirissä, olin oppinut käyttäytymään vapaasti, varmasti, hämmentymättä koskaan. Sedältä olin omaksunut sujuvan, siloitellun ja perusteellisen puhetavan.
Se, minkä kerroin sukulaisistani, tyydytti isääni täydellisesti. Kuvasin hänelle, miten hyvin he elävät, minkälaista yleistä kunnioitusta he nauttivat, ja että heidän tuttavansa olivat kaikki korkeissa asemissa olevia henkilöitä lisäten arvelunani vielä, että Nikodim Kondratjevitsh tulee siirrettäväksi joko Pietariin tai Moskovaan. Isää kaikki tuo miellytti. Hän sanoi:
— Miten onnellinen Liisa sisareni onkaan! (Tädin nimi oli Elisabet Andrejevna) ja miten viisas nähtävästi hänen miehensä on! Kosiessaan tätiäsi oli hän niin köyhä, että eleli melkein nälkäisenä, hänellä oli hassunkurinen ulkomuoto seminaarilaistapoineen. Arveltiin yleensä, että Liisa olisi voinut tehdä paremmankin naimiskaupan. Ja katsos, mitä hän nyt on saavuttanut, ja kaiken omalla tarmollaan.
Mutta ryhtyessäni kertomaan lukiosta, joutuivat isäni ja äitini kerrassaan hämmästyksen ja kauhun valtaan. Silloin käyttäydyin heitä kohtaan kuin vanha, lukiolaiskokemuksista viisastunut lukiolainen vastatullutta, kohtaan, toisin sanoen, siten kuin käyttäydyttiin minua kohtaan ensi kerran luokalle tullessani. Minua huvitti totisesti osoittaa vanhemmilleni, miten huonosti ajattelin päälliköistäni ja opettajistani.
— Johtaja meillä on aivan hölmö, sanoin minä. — Me häntä petämme jokaisella askeleella!