— Sinä olit uimassa! Virkoin puoleksi kysyen.
— Niin, käyn joka aamu uimassa. Muistatko raidan?
— Tietysti…
— Etkö sinä sitten enää käy uimassa?
— Kyllä minä otan kylpyjä meressä. Siellä on rakennettu uimahuoneita, täällä minä en tiedä, miten…
Marinka hymyili. — Minullakin on uimahuone — raidan alla. Muistatko, miten kylvimme? Äsken uidessani muistin äkkiä, miten minä sukelsin, etkä sinä tiennyt, millä kohdalla nousisin jälleen. Minun tuli silloin niin hauska olla, että rupesin nauramaan.
— Niin, me olimme silloin niin naurettavia.
— Naurettaviako? Kysyi Marinka ja hänen silmissään kuvastui todellinen hämmästys. — Miten me niin naurettavia olimme?
— Niinpä vaan… Kukaan ei ota kylpyjä siten. Siellä missä olen kesäisin meren rannalla lähellä meidän kaupunkiamme, kylpevät kaikki uimapuvuissa… pienet lapsetkin.
— Oh, se mahtaa olla kauhean epämiellyttävää, ei se ole oikeata…