— Kuinka? Yhden kuukauden? Sehän olisi kerrassaan jumalatonta!
Neljään vuoteen emme ole häntä nähneet ja vain yhden kuukauden —!
Vladja, ikävöitkö sinä jo?
Kiirehdin vakuuttamaan tuon arvelun perättömyyttä.
— Oh, en, en yhtään! Päinvastoin on minun oikein hyvä olla.
— No, sitten viivytkin kauemmin. Kyllä tätisi vielä ehtii sinua katsella.
Isä vastusti lievästi: — Mutta ystäväni, älä unhoita kuinka suuressa kiitollisuuden velassa me Vladjan vuoksi olemme sisarelle.
— Oh, herranen aika, — huudahti äiti syvästi huokaisten. — Minä olen aina pelännyt hyväntekeväisyyttä. Se tulee usein liian kalliiksi.
Minä esitin sovitteluehdotuksen. Sanoin, että itse kirjoitan tädille ja pyydän häneltä lupaa viipyäkseni maalla hiukan kauvemmin, mikä ehdotus miellytti isää sekä äitiä.
Tädille lähettämäni kirje tyydytti häntä luullakseni täydellisesti, jopa herätti hänessä voitonriemuakin. Olemalla vanhempiani kohtaan täysin rehellinen sekä haluten itse asiassa viipyä maalla minä kuitenkin kirjoitin samassa äänilajissa, jota tätikin käytti maalaisoloista ja kaikista sikäläisistä tuttavuuksista puhuessaan:
'Rakas täti, arvannette, ettei maalaiselämä minua miellytä, ja että mieluummin kylpisin meressä kuin polskuttelisin lätäkössä, jota nimitetään lammeksi, sekä nauttisin seurapiiristä, joka illoin kävelee isolla käytävällä meremme rannalla. En tahdo väittää, että minun olisi täällä paha olla. Ei suinkaan, minua täällä rakastetaan suuresti ja koetetaan saattaa oloni mahdollisimman miellyttäväksi. Minä pidän kuitenkin enemmän niistä huveista, joita ei tarvitse luoda, kun ne ovat itsestään olemassa — tietysti meren rannalla sekä meidän ihanassa kesähuvilassamme, teidän läheisyydessänne.
Mutta, rakas täti, omatuntoni estäisi minua nauttimasta noista huvituksista, jos loukkaisin sydämellisiä vanhempiani, ja juuri tuo omatuntoni, näettekö, pyytää teitä pidentämään minun maalaisvankeuttani ja lupaamaan, että saan olla täällä vielä kolmisen ylimääräistä viikkoa. Voitte olla vakuutettu, että palaan luoksenne samanlaisena kuin olin tänne lähtiessänikin.'