— Isäni on lääkäri, lausui Rogansky.
— Ja minun maatilan hoitaja, lisäsin minä.
— No siitä päättäen on aristokraattisuus kaukana ja minä tyydyn teihin, virkkoi Tshuprenko.
— Onko teillä sitten jotain aristokraatteja vastaan? kysyi Rogansky.
— Ehdottomasti.
— Miksi niin?
— Mennäänhän "hiljaiseen sopukkaan" niin selitän teille. Muuten täällä puutkin kuuntelevat.
Aavistin, että nyt vihdoinkin tapahtuu minun perehdyttämiseni. Suostuimme luonnollisesti mielihyvällä Tshuprenkon ehdotukseen ja seurasimme häntä hiljaiseen sopukkaan.
Astuimme pienehköön huoneeseen, jossa oli yksi pihalle viettävä ikkuna. Yleisöstä ei kukaan käynyt tuossa likaisessa nurkassa. Siihen näkyivät myös keittiön ikkunat, joista kuului kokkien ja tarjoilijain puheet ja torailut.
Itse asiassa ei koko huoneusto liene kuulunut ravintolaan, tuntui melkein kuin olisi se ollut järjestetty yksinomaan Tshuprenkoa ja hänen nuoria ystäviään varten.