— Niin, minä vaan sen vuoksi kun sattuu, että herrasväki saa tietää ja soimaa. On sellaisiakin, että laittavat pois paikasta…
— Mutta eihän Zablotsky eroittanut teitä paikasta!
— Ei, päinvastoin hän teki minulle kaikennäköisiä ehdotuksia.
— Entä sitten?
— Näettekö rouva, minä en välitä hänestä… Hän on jo vanha ihminen.
Hänellä on tyttäriä… Vanhin on jo kahdenkymmenenviiden ikäinen…
Minkä vuoksi sitten? Maineeni on kyllä tahrattu, mutta minullakin on
ylpeyteni.
— Siitä päättäen te vain mieltymyksestä suostuisitte?
— Mitäpä mieltymystä meikäläisellä sisäköllä saattaa olla? Tiettyähän on, että kun ihmisestä pitää, niin antaa hänelle mitä ikinänsä! Mitä mieltymykseen tulee, niin ei meillä ole siihen aikaa.
— Niin, niin… Te harkitsette asioita, rakkaani, se minua miellyttää… Mutta minun täytyy sanoa, ettei minulla ole tapana sekaantua palvelijan yksityiselämään. On herrasväkeä, jotka vaativat palvelijoilta nunnamaista elämää, mutta minä en sitä vaadi. Palvelijan täytyy täsmällisesti täyttää tehtävänsä, se riittää. Saattaahan sattua yhtä ja toista! Meillä talossa on nuori mies. Nuorilla on aina romaaninsa… Ajatellaan nyt, että teillä hänen kanssaan sukeutuisi romaani. Minua se ei liikuta. Varoitan vaan, ettei saa tehdä mitään juttuja.
— Hyvä rouva, mitäpä juttuja…
— Niin, niin, tarkoitan juuri samaa. Näettekö, rakkaani, — ehdot tunnette nyt, jos ne miellyttävät teitä, niin voitte tulla palvelukseeni.