— Mikä?
— Tuo poika.
— Olethan sinä ottanut hänet kasvattaaksesi?
— Ei… mutta nyt ei ole siitä kysymystä. Ajattelehan, jos… No, jos Voldemar esimerkiksi… ja siitä seuraisi lapsi…
— Joutavia… Voldemar ei lainkaan ole niin kevytmielinen. Voinhan sitäpaitsi puhua hänelle siitä…
Näiden sanojen jälkeen kuului työhuoneesta liikettä kuin olisivat kumpainenkin olleet sieltä poistumassa. Mistään hinnasta en olisi halunnut tulla keksityksi ruokailuhuoneessa. Sen vuoksi nousin nopeaan ja lähdin kuuluvin askelin työhuoneeseen astumaan.
— Oho, miten myöhään sinä tänään tulet!… lausui täti.
— Niin, lausuin tervehtiessäni heitä: — nukuin tänään hiukan kauvemmin.
— Annanko teetä sinulle?
— Kaadan kyllä itse, täti, älkää vaivautuko.