Sen sanottuani palasin heti ruokailuhuoneeseen ja järjestin kiireesti kaikki siihen kuntoon kuin vastikään olisin käynyt aamiaiselle.
Ajatuksen aihetta olin tänä aamuna saanut ylenmäärin. Äkkiä avautui kaikki eteeni uudessa valossa.
Sedän puhdasmielinen ankaruus oli jo aikaisemmin alkanut horjua. Mutta täti… täti! Mistä hän huolehtikaan? Minulle selvisi nyt, että heidän oli täytynyt keskustella asiasta.
Nyt selvisi minulle toinenkin. Olin saanut vastauksen kysymykseeni: minkä vuoksi eroitettiin Dunjasha, tuo erinomainen sisäkkö, josta niin paljon oli pidetty? Hänestä ei ollut siihen tehtävään, joka, vaikka ei juuri ollut määrätty, mutta kuitenkin oli sallittu… Tädin puolelta se tietenkin oli todellista uhrautuvaisuutta. Olen vakuutettu, että alote oli kotoisin Nikodim Kondratjevitshin viisaasta päästä. Kukaan muu ei olisi voinut keksiä noin hurjaa ajatusta.
Jos tähän saakka en olisi ollut varmasti vakuutettu heidän itseuhraavaisuuteen saakka menevästä rakkaudestaan minuun, niin tämän jälkeen ei siitä voinut enään olla epäilystä. Mutta miten omituisessa muodossa ilmeinkään tuo heidän rakkautensa ja huolenpitonsa, jouduin sen edessä kokonaan neuvottomaksi…
Nyt selvisi minulle sekin, että Nikodim Kondratjevitsh oli hyväntahtoisuudessaan valehdellut vakuuttaessaan, ettei täti tulisi tuosta tapahtumasta mitään tietämään. Täti tiesi kaikki, mutta salasi sen erittäin taidokkaasti. Pienintäkään viittausta ei hän ollut antanut. Mutta ei ollut epäilystäkään, että hän tiesi kaikki.
Ryhtyäkseen noin äärimäiseen ja erikoiseen toimenpiteeseen kuin syyttömän Dunjashan eroittamiseen ja "sopivan" sisäkön ottamiseen, täytyi heidän todellakin olla levottomia minun tähteni.
Ja miten tunnontarkasti täti valikoi! Kokonaisen viikkokauden kulki hänen luonaan halullisia joko välityskonttorien lähettäminä tai sanomalehti-ilmotusten johdosta, ja jollei hänellä olisi ollut tuota harvinaista ajatusta, olisi hän jo aikoja sitten voinut toimittaa vaalinsa. Mutta hän tarkasti, tutki, koetti päästä luonteesta perille. Hän etsi "tyttöä, jonka maine oli tahrattu". Tuo tahra oli hänelle välttämätön. Ja nyt hän löysi vihdoinkin etsimänsä. Hänen nimensä oli Liisa.
Seuraavana päivänä saapui Liisa, ryhtyen suorittamaan sisäkön tehtäviä.
4.