— Se tapahtuu vain teille, vastasi hän hymyillen.
— Miten maukkaita voileipiä te valmistatte!
— Se on vain teille!
Ruokailuhuoneessa emme voineet puhella kauvan eikä pitkälti. Muita mahdollisuuksia ei ollut. Oli muuten ihmeteltävää, että vaikka Liisan tehtäviin kuului myös huoneeni siivoaminen, hän ei koskaan tullut sinne minun siellä ollessani. Tämä piirre herätti minussa suopeutta häntä kohtaan. Se ikäänkuin haihdutti alhaisen ilmapiirin hänen suhteestaan minuun.
Kerran hänen oli tuotava huoneeseeni sytytetty lamppu. Oli hämärä.
Istuin jonkun oppikirjan ääressä.
Kurkottaen kättään selkäni takaa hän asetti lampun pöydälle ja sanoi:
— Herra vaan yhä lukee ja lukee!
— Luenko mielestänne paljon?
— Eiköhän vaan? Kotiin tultuanne syötte vain päivällisen ja heti käytte kirjojen ääreen.
— Mutta minä kulutan kokonaisia iltoja ilman kirjaa.