— Missä te niitä kulutatte?
— Tuttavien luona.
— Neitien kanssa?
— Niin, onhan siellä neitejäkin…
— Ovatko ne kauniita?
— On kauniitakin…
— Kun on neiti — vaikka hän olisi rumakin — niin rakastetaan häntä, mutta sisäkköä — vaikka olisi kaunis kuin meren haltijatar, ei kukaan rakasta.
— En minä pidä kauniista, Liisa!
— Kuinka sitten voi olla heitä rakastamatta?
— Siten juuri, etten rakasta heitä, koska ei voi olla rakastumatta heihin, ja niin rakastavat heitä kaikki. Onko siinä mitään huvia — rakastaa sellaista, jota kaikki rakastavat? Kun katson häneen, saattaa kymmenen muuta silmäparia samalla katsella häntä ja minun katseeni kohtaavat hänen kasvoillaan noiden toisten katseet.