»No otta heitti ny viis naulakin kumppaki, saa heitti sitt taas. Ja kymmenen penni erest kanelparkki. Perunjauhoi o sitt vaikk muilleki antta. Panna nyy viis naula kaffet kans, mutt kyll sokeri täytty otta' koko topp. Ja jos tuara yks sikur kans, ei noit ohrika viit täsä joulunpyhin käryttä.»
»Vai nii», huutta Mari, »vai ei meill ohrankärykä sallit, mutt siäll ku mää menne vuaten palveli, niin tälletti vaa joulunki ohra liakkas. Ei seekän talo mikkän köyh ollu, mutt se oi niin piru nuuk se ämänt.»
»Ol' sää vai, ett sää sekota mun taas», sano ämänt. »Sitt viis naula kriiskryynei, ett puuro saara, ja kaks naula mannankryynei, ett saaran pankakktaikena. Ja sitt oikke ostetui jauhoi, niit täytty kumminki otta yks leivisk, ku meill o niin pal väkke, ete täsä vähä' piiss, vaikk kui siunasis. Ai jest, ja sitt karvoi pippurei ja kryyrpippurei kans kymmenen penni erest. No kyll ne' sitt jo kaikk tulikki.»
Sitt Hilma jättä sihen piäne välipaika ja kirjotta sinn alas:
»Viis kannu viina ja sama vert rommi. Kolm' pottu punssi, oikke aarakpunssi ja viis kannu portviini.»
Ny isänt käske Hilma järjestäs lukema, mitä siin lapus oikke o. Hilma lukke sitt hyvi viakkast kaikk ku hä o sihen kirjottanu. Isänt o vähä peljästyvänäs ja huutta:
»Onk toi flikk hull.»
»Noo ku ett tee' tulle määrämä, nii mää tälläsi ite' simmottin, ku mää tykkäsi ett sitä viina tullan tarvittema.
»Kirjot uus lapp, älä simmossi juatavi ainei täll, kyll mää ne muutenki muista.»
Matt, se isänttrenk, astu ny sisäll ja sano ett hevone o eres jo.