»Niin ku mää olsi juur reeras ollu, mutt kun toi flikk ylppel toss.» Sitt Hilma ott sakse äkist kettesäs ja leikkas pois se osan ku juatavist aineist oi kirjotett, niinko hän koht alus olki meinannu ja huus samas Matill:
»Ei nyy tarttekkan tuara mittän potui taikk lekkerei rekken ku muukin kesketti see osa lapust pois leikkaman ku juatavist aineist puhuta.»
Sitt Matt katto isänän puale vähän totisest, ku hän kans tykkä viinast.
»Viäkkä lekker rekke vaa, see o henen konstejas», meina isänt Matti.
Sitt lähte isänt menemä.
»Viärä näit kipoi ja kapoi ny vähä syrjemäll, kun koko tupaki o niinkon kolm' peevä enne joulu, ett tule kans vähä avaratnaks», meina ämänt sitt, ku isänt ol lehten, »ku se siält taas tule kotti, niin kyll se pian tua naapuri isänä felisäs, taitta pia vähä muitakin tuar. Ja ei ol' siitäkän tiatto vaikk ne lukkar ja urkunist tulsis paistilas jo tänäpän. Kyll ne joksikki siilon pruukkava' katto ittes, ku joulviina' kottin kerkkivä. Ja viäkkä flikat toi hauresaav kans pihatto, ette niin kei' ku viimes vuan, ku urkunist ol juaksis täynö ja tul toho flikoi kiussama, mutt istuskin kuuma hauresaavi ja meinas käyrä juur hullust äijäparan kans, mutt ei kerinny juur syvält sentä vajoman kun kaikeks onneks flika huomasi ja huusiva Jussill ja Juss tul ja vet urkunistin taas ylös hauresaavist.»
Tosa neljä ajos sattus Matt kysymä:
»Eikös se isänt siält Salost jo pian kottin tul?» Samas tul Kustava pihatost ja huutta:
»Menkkäs, poja, hevost päästämä, hevone on pakall jo.»
Ja vähä ajan päräst tul isänt käperöitt tuppa ja men suara päät kamarisas.