Joulviina ova ny koto. Tosa hämärä ajos tule sitt vähä ussemast naapurist nuart väkke, uskaltavat tulla', ku äijä ova vähän kännis. Hee ruppeva' keskustelema siit tulevast joulust ja mitä lystei sillo hankita. Ja sitt ruvetan kans ajattelema sitä, ett ny täytty olla jo kehrättynki niin pal kun tälläppual joulu tarvita. Jos ei ollu, nii ol huan talo.
Ny lasketan kuin pal o lankavihrei ja jos rohtimi viäl oi paljo jälill. Sitt oi tavalisest joukos ain joku simmonen ku oi nii laisk ja unine, ja sill ol vähemä vihrei tullu' kans. Ruvetti laskema vihrei ja katottin kuin pal rohtimi viäl kasas ol, kaikill ol jouluks tinkityä saara ne' kaikk lankoiks. Nii sattus usse sinä ehton, ku ruvetti laskema, ett jolla näppäräll tytöll ol viimenen tutti ja vihrei kans enite ja toisill taas ol puale viäl kehrämät. Jollan toopparill ja kakoll ol rohtime melkke lopus ja vihrei kans vähä, sill joskus ehtosi oliva vilkasluantosema naapuri flika ja poja ja joskus talo isänt kans sytyttäne' tutin palama, sillon ku se simmost vanhan piia unt vet. Siit se ruppe kiljuma ja siunama ja mont kertta ku se oi nii unine löi se kätes sihen kräkä ja valkkja, nii ett sai haavoiki joskus.
Se kenell oi viimenen tutti, se kehräs se sinä ehton valmiks, vaikk kui olis kiussa tehty. Mutt ku ämänt tul arvostelema niit sitt, nii see sanos tavalisest sill laiskall:
»Jaa, es sää ol ansanu rua suala, ei tost meijä Maijast mittä ol, sen käsityä ja kehräminen tekke valla vahinko taloll, kyll see tual pihatos sentän toopparoitte, vaikk kyll se siäläki simmust tekke, ett jolle vasikka koht jua juamatas, niin kyll see sen pia selkkän paiska ja sano: 'Ol' perkel juamat'.»
Niit toissi arvosteltti simmotti, ett sanotti: »Kyll mun täytty osta' sill fiänteli kaffet ja pual naula sokeri jouluks.» (Tää ol ämäntien puhett keskenäs.) »Mutt Kustaaval mun täytty antta' peräte rohtimine alushamekankas.» Ei omi tyttäri näi juur arvostelttu.
»Ei ny enä kerit kehrämän, täytty huame aamull viärä ruki vintti», sanos ämänt lopuks. Tää ol noi viikko enne joulu.
Sitt tul se aamu. Ruki viätti vintill, rohtime annetti jolleki muijall kehrättäväks ja käsketti niitten toopparoitte häppemä.
»Jaa'a, se onneto miäs kun toi meijänki Maija saa, kyll se ite' saa pöksys paikata», sanotti lopuks.
Ne oliva? trenki ja isänä, ny jo vähä simmotti juapunen kärreläs. Joku meinas:
»Niinku ne ova' simmossi hätässi, ette kärk joulu orottama, viinaski juava, ennenku joul tule.»