»Mitäs jos mää mensisin tänäp jo Salo, ett eikös sää kans jotta simmost huushollintavara tarvitt?»
»No kuinas sitt», meinas ämänt, »ei sunka mää palin kesi mittä joulruakki saa laitetuks.»
»Sitäpä määki meina», sanos sihe isänt, »mää lähre sitt jo tänäp menemä. Mutt jos mää ottasi jonku noist flikoist kansan, em mää kaikki niit sun truutejas muist.»
»Kyntteli heijän täytty ny tehr, ei heill ol aikka lähte feli», sano ämänt.
»Jaa voi, ku se Alma tul taas sinn Katunpäähän päästetyks, kyll se olis niin tarppes nyykin taas koto olemas.»
»Mutt kirjotas sää Hilma kaikk paperin pääll, mitä mamm sano, nii ei mun tartt muut ku antta lapu Linholmin kette, niin kyll hää tällä kaikk oortninki.»
Nii Hilma ott sitt plyyspännä ja piänen paperlapu.
»No sanoka sitt vaa, mitä tarvita, hyvä ämänt», meina Hilma sitt.
»Rusinoi ja fäskynöi ny kumminkin tarvita.»
»Nii, mutt kuin pal?»