»Jaa'a, ny ei mee' tartt ruakka ei juama, mutt vaatte' pois vaa ja sänkky.»
»Niin kyll ny' piräs uni jo maistama», sanos Matt, »ku o melkkjäst puale yähö siäll trontotettu.»
Ja nii he sitt nukkuva, yks toises pärä. Almakin tällä korpknyyttins
Matin kaappi ja mene maat.
* * * * *
Sitt taas, ku he seurava aamun, sinä joulu viimespyhän, nouseva' kell kuure ajos, nii he ruppeva jokanen taas niihin tavalissi hommisas, ja Almakin tule taas kamarist tuppa ja muista ett hää lupas Matill antta' kylänkakku ja nii hä viäkin knyyttis tuvan pööräll ja ava esliias solmust. Hä meina ruveta reknaman kuin palj niit o, ja ku hä niit siin hajottele, nii hää huamaki, ett siäll onkin taas simmone samalaine hoppjamarkk ku se Naapurin Kallenki markk. Hä otta sen kettesäs ja katto sitä vähä nuukami, ja sitt hää huutta oikken kovall äänell ett:
»Tää o se sama markk, ett täsä on kans simmonen pikkane lovi syrjäs», ja ny hän päättele ett ku ensmänen kerjäläinen tule ovest sisäll nii hä antta se sill. Sillo oliki simmone aik ette yhtän peevä kulunu ette keiny' kerjäläissi. Ja ei kauvan kestänykkän ku ove suus seisos niin piän ryppyposkine äij ja pyys jonkun penni raha. Sitt isänt ott kukkaros ja anno 25 penni, mutt samas hää ol se äijä niin tuntevannas. Hän kysys:
»Eikös tee ol tualt Vaskjon pualest simmone Flinkki, see Lotta isä, ku menne vuan naapurin piikan ol?»
»Sama sama, isänt kult ja sentähre mää olenki juur tämmötti appu hakemas ku Lotta o niin kippjä ja tarvittis osta jottan troppi.»
»Vai nii», sano isänt, »kyll kipuki vaan tule pia ja niin punaposkine flikk ku se ol. Onk hää jo kauvanki sairastanu?»
»Kyll hää jo ol pari viikko simmone jalkuren kippjä, mutt Tapaninpeevä ehto hän tul sitt juur kuitti ja hourisiki niät.»