»Heiputaralla, kun poja' tiäräsisi ny ett meijä väki' pois o.»
»Niinpä», meina Matt, »ett siin o su ainoa hunteerinkis vaa, ett kun tulis poikki. Ei se tul' koska miäle ett jos mä ottasin kirjan kettesän ja ruppesi lukema.»
»Nii mutt», sano Alma sihe, »kutte Mari oss kans yhtikäs lukke.»
»No tavasisis sitt», meina Matt taas.
»Kyll mull sitt aikka o, jos mä vanhaks piiaks jää, niinkö tee vanhaks pojaks», meina Mari Matti.
Ei Matt puhu sihe mittä, mutt ku otta kaapist vaa se suure virskirjas ja ruppe lukema uurevuarenpeevä evankeljumi.
»Jaa'a», sano Lempi, »ku meijä isänt ja ämänt o yhres kirkos, niin panna mee ny jokane neuvomm yhte ja laiteta oikken pitopualpeeväne.»
»Ei tee ossakka laitta korletei», sano Alma, »mutt mää ossa.»
»Jaa mutt kun toi kakar o ain siäll tätin tykö, nii siäll se ain tommossi erinomassi tiaroi saa», sano Lempi. »See tairasiki olla vähä lysti, jos mee' koitasinki, ku meill hyvä aikka o. Ol' sää Alma ikä olevanas kokki ja mee olemm koki apulaissi».
»Jaa mutt kukas ruppe kiikuttajaks», sano Alma.