»Mutt lammas huus siilon ku muukki luantkappale' puhusiva», sanos sihe
Alma:
'Älä pes mu perjanta,
Älä laht mu lauvanta,
Älä käritt mu kesviikko'.
»Ja täi sanos simmotti, ett 'ann muu joulpeevä älä'. Nii eks sä ymmär nyy jo Mari?» sanos viäl Alma, »ette sä saa huamen täit tappa. Nii sitä se ol ku Minne tarkott, ku hä suu täikupuriks sano.»
* * * * *
Ny tule isänt tuppa ja sanos:
»Eikös tee nyy jo olkki men tuppan tuaman, kun kell o jo liki kuus?»
Sitt ämänt vilkase vähä Jussin puale, ei san' sentä mittä. Juss panepiippus muuri otall ja lehte ulos. Sitt Minne sano nii hätäsest:
»Mihet Jutt men?»
»Se men joulull ovi avama, ett se päässe tulema», sanos Alma.
»No tulkka ny' kaikk lapse' siält kamarin pualt tänn peräpenkill istuma», sano ämänt.