»Kyll mää tule, mutt mää tahron koti jouluks sentä.»
»Jaa'a», sano isopappa, »mitäs toi laps niin kovin kottin tahto, ku hänell olsis meill niin kovi hyvä oll? Viime kerrallakin ku mee meinasi hänt väkisin pittä, nii hän parkus niätt.»
»Nii, se o simmotti», sanos Lempi, »tee' pirä häne liia hyvän, ei hää ol' simmossen tottun. Kun tee' tällä' korpun pääll voit ja kysy' sitt viäl: mitäs sää murhetu, laps, kunnes sää ny jo syä?»
»Nii, mutt kyll mar sä ny tules sentä, ett meijän täytty nyy jo ruveta lähtemä. Meill on kans siäll niin kovi joulkiiru.»
»Sitt sä saas kans isomamman kans leippo' tortui ja tohauksi», meina
Lempi.
»No hyväst sitt vaa», meina isopappa.
»Sinn hä se flika ny' taas vei, mutt pare oliki», meinas ämänt. »Ols se ny kotonkin tarvitt, kun tule ny juur toi kynttelän teko ja se ols ollu nii viakas niit kyntteli kastama.»
»No kyll mää niit yht hyvin kasta ossa», sanos Hilma sitt.
»Jaa nii, em mää suu taas muistanukka», meinas ämänt.
»Niin kyll meill väkke on, sikaämpär toist saavi», meina siilo Hessu, ku hää siin toto eres vanhoi saappajas rasvas.