»Näytäs mull», sanos Lempi, »kell sä ole' kirjottanu.»
»Ei, ei millän tavall, ei tää mu oma preivin ol.»
»Ai Alma souva jo, hän pruukka kaikill piikoill ja trenkeill kirjotta, ku he' kirjottava morsjamilles ja sulhasilles ja saa ain viis penni joka preivist palkakses.» Lempi ruppe nyy kiikuttama ja Alma saa menn. Lempi ruppe kans laulama, vaikke se nii laulu nyy juur tartt, mutt kyll se senttän paremi nukku, ku lauletan kans.
»Minun henttun on huanoksi tullut
Ja mitäs hän nyt suree,
Ku hää on kaikken kaunempi poika
Ku Halikon kirkkon tule.»
»Ei hää miltä huanolt näyttäny», sanos Hilma hiljaksi.
Mutt Alma kuul se sentä, vaikka o jo tuvan puall, ja huutta:
»Ei päässy meijä ohittesan aamull sentä, vaikk piiskaki vinkus niinku ols piän porsas rees ollu.»
»Kuules, kuules tota kakara», sanos Hilma Lempit. »Em mää ymmär, kummonen toi flikk o, se o välist nii ihmismäine, mutt välist se on taas nii lapseline.»
Ny Kustaava ja Mari tulevat taas pihatost. Mari sano siin sitt:
»Jaa, ny ei meitill olekka juur mittä änä tänäp tekemist.»