Sitt jokane nouseva' siält pahnoist ylös. Mutt voi ku ne ova ny röhnässi, kaikk fiinemä flikakki ova' kun porssa' pesäsäs, mutt poja' puhristava' sitt vähä nuukama jälkke, mutt välist sattus nii ett vaikk olttin puhristavanas nii otetti olktukk ja lykätti see flika niskast alas simmosell ku esimerkiks Marill.
Ny' kaatta naapuri vanhemp piik Leena viini' pikareis, mutt hä o vähä funterinki vallas ett mahtaks hene viinis piisata' ku ne jokikaustalaise' tuliva ikä vähä keskemätt. Mutt hää muistaki ett kellaris on pualamevett, ja hä mene ja tällä sitä joukko. No ny on kaikk hyvi. Kaikill tule ryypp ja viäl jääki vähän potun pohjall. Ny' koolata nii mahrottomasten taas. »Kool ja kippis», huutava' poja, ku he lyävä' pikaritas flikkajen pikarin kylkke.
Ny' päätetti simmotti ett ruvetankin paisti syämä. »Juu ja naapuri Mari paistiks, siin o jotta syämist.» Siin samas sirota nestuukk Mari silmill ja väänetä olist simmone sire ikä olkkahlotte ympärs pruukatan tällä. Mari panna istuman keskell permantto pikkasell tualill ja se olksuti kette. Mari ruppe koht huiskima sen kans ympärilles niin kamalast, mutt toise huutava:
»No no, ei saa kärvässi huiski.» Sitt jokanen koukkiva Marit, pääst ja jalvoist ja joka paikast, ja huureta ain välill:
»No no, Mari, ei saa kärvässi huiski.» Mari suuttu, ku ruppe jo niin kippjält tuntuman ku ain vaan koukita, eikä hää saa yhtikäs sattuma. Mutt hää huava sentän taas ja meina, ett huava vareski vasttuule. Mutt siin samas o joku vatolas permanos ja otta tuali jalast kiine, vättä tuali Mari alt pois ja Mari mene selk seljäläs olkkitte joukko. Joku huutta joukost:
»Mari o niinkoh kimalaine, siippe harrelas.»
Sitt Mari temppa kaikell voimall olksutis kans ja saaki sattuma yhren poja saapasvartte. Mari vettä nestuuki vähä äkki pois silmilt ja huutta:
»Kuka se ol, kuka se ol, ku sattus?»
»No mää se oli», sanos naapurin Kalle.
Mari paiska hiuksias pois silmilt ja häppe vähä.