»Voi, voi, teek se olekki, ku mää luuli sitä meijä Hessuks, ku se alvari simmotti hiuksist nipist.»
Sitt Kalle mene istuman tualill, sitto se sama nestuuki silmiläs ja ny alkka sama touhu, jokanen koukkiva' Kallet niin palj kun kerkkivä. Mari palmikoitte hiuksias ja sano: »Soh, ny mää menen kans ja syä vuorostan, kyll muu ny jo syätti luihi' saakk.»
Mutt ku hä ensmäsen kerran koukase nii' »flat» sano olksire hene seljäsäs. Kalle siappa kans yht viakkast pois sitte silmiltäs ja huutta:
»Kuka se ol, kuka se ol?» vaikk hä sen kyll hyvi arvas.
»Nii mää se oli», sanos Mari, »mutte mää vaa sihe änä men.» Ja sitt päätettinkin kaikk yksis neuvois ette tätä änä taas viititäkkä.
* * * * *
Juhani-faar ol täll aikka tullu' Kesktalo ja kysyny:
»Misäs teijä nuar väki kaikk o?»
»No ek tee ollenkan tiäräkkä», sanos ämänt sihe, »ett teijän talost väki pois ova, ja siäll onki ny aika viti. Siäll meijä nuar väki ova jo olle' koko ehtopuale joka myntt.»
»Voi voi», meina faar, »sitt minun täyttyki mennä niit peljättämä.»