»Nii mutt mitäs sinä nii myähä joulpeeväehton naapuri meni? Ja minä näin ku Alma anno sull preivi, kyll se ain Lottalt tul.»
»Älkkä nyy», huus Leena, se talo vanhemp piik, »viäläkös Kaapoll ja sill viimevuotisen Lottall o simmost kukkelikuu?»
Leena tul niin kovi uteljaks ja sanos:
»Ku saisis sen preivi lukke.»
»Kyll faar ny' taas on tullu väärä luulo, ei Kaapoll mittän preivi tullu, mutt pikemi oi se simmott, ett jos meijä Alma kirjott henen pualestas», meinas Lempi.
»Tarttis katto henen kaappisas», sanos Matti ja silmä loikati' Kaapon kaapin puale.
Niin Kaapo men vähä viakkast ja ott avamen pois.
»Jaa mutt», sanos Leena, »ny' se näkky, ett siäll kaapis on preivi, jos se o sitt tullu' tai jos hää aiko se lähettä.»
Sanottu ja tehty, kaikk yhtaikka ottama sitä avant henelt enssi. Ja sitt he' saikki avame ja kaapi ovenki auk, mutt ei hee löytäne' sitä koht, ku hää oi tälläny' se virskirja rakko ja siin virskirjas ol simmose haka ja nee oli' kiine likistety. Kaapo sahjutt sitt itettäs, vaikk henest kovin kiinen piretti, sinn kaapin tykö. Kaapi ove oli' sitt jo selkose seljäläs ja siäll ol kessi monellaissi kun kropasi' siäll. Tupakkloorakin putos ja tupaka meni' kaikk olkkitte joukko.
»En mää siit tupakist mittä hual, mutt älkkä muu virskirjatan vaa repikö.»