»Kyll mää jo arva, misä preiv on», huus naapuri Lempi.
Sitt ne' kolm kakkukin tuli nii ett tossati', ku hä eile huamelta saanu ol. Sitt tul Kalle, hää ol kaikken pitkemp miäs, kurott kaikkitte ylitte ja ott see virskirja siält ylimäiselt kaapilauralt, avo ne' kirjahaka. Toise oll' sitt jo menne niinkon puhti' pois, ku he luuli ette sitä siäll kaapis olekka, mutt Kaapo kun tiäs misä ol, ja kun Kalle avo kirjahaka, niin kirj paiskas ittes seljäläs, ja Kaapo nakkas sen preivis siält virskirja ravost. Sitt Leena huus, niinkö ols henkke ottanu:
»Ottaka ny' se preivi pois, ottaka' pois, ottaka' pois!»
Leena ols nii miäleläs tahtonu' tiättä' Kaapo ja Lota välise asjan, ku hän tykkäs kovin Kaapost, mutt ei Kaapo välittäny henest yhtikä. Ny' kaikk meni' taas oikke 'uurell voimall Kaapon kimppu, mutt se Kaapo oi kans nii luja miäs, ett seehuiskis yhre miähe sinn, toisen tänn, ja sitt hän käsisäs likist sen preivin piäne mytty ja pan suuhusas. Ny', kaatusi' kaikk sihe yhten kassan, ku he rupesi' sitä hene suustas poisottama. Sitt Mari hyppäs hajova reisin Kaapo niskan pääll ja rupes sormias suuhun tunkema. Kaapo solis sitt vaa:
»Mää pure su sormes poikk.»
Mutt sitt se tul simmoseks vaa, ett ku hänt siin niin kauvan kiusatta, nii lopuit saatti se preivi. Se oi nii märk ja ryppyne ny jo. Kalle se sitt ott ja rupes sitä selittämä ja huamas siin samas sitt, ette sitä oltu viäl kiinen tällätty, ja sitt hä sanos:
»Aa, ei tää mikkä vaaraline olekka, ei tää oi kiinenkä viäl.»
Leenalt tuli' sitt sana oikken päälistyste:
»Mikä nimi siin o, kene nimi siin o?»
Kalle lavitta sen pöörän pääll ja men pöörän taa. Kaapo ol nyy niin suuttunu, ett ku hä huamas ette hene voimas änä aut, hä men ulos, tais mennä toist tilama naapuri Almalta. Ny' Kalle krähäs vähän kurkkutas enssi, ja Leenall ol toine jalk vähä ylhäll ja suu auk, ku hän kuuntel nii syrämen pohjastas.