— Sinä, Pyntys, elä ainakaan viitsi laskea hänen perästään! Tätä aitaviertä näin! Täällä on jyrkempi mäki, ja pitempi! Näin, helei!
Hilppa komenteli veljiään. Nämä olivat nuoremmat, joten hän katsoi sanansa yltävän heidän ylitseen. Eipäs yltänytkään. Pojat laskettelivat pienillä suksillaan minne halusivat. Ja enimmäkseen juuri niihin suuntiin, minne Hilppa ei halunnut. Pyntys suosi peltomäen kaakkoista kuvetta, joka ei laskeutunut nurmikolle eikä järvelle, vaan niiden välillä olevalle niemekkeelle, minkä isoisä oli viime syksynä polttanut ja perkannut siinä olevista pensaista ja nuorista puista paljaaksi. Ei sillä ukkosella ollut siinä työssään mitään tarkoitusta, ei polttanut peltoa eikä nurmea varten, mutta polttihan vain! Annapa häviävät mokomat häkkyrät, oli hän ähähdellyt hiessä-otsin siinä louhisella niemekkeellä polttokangen ja kirveen kera häärätessään. Palakoot, palakoot, pakanat!
Nyt nuorin ukon pojanpojista käytti hyväkseen hänen työtään, ajaa karautteli lyhyillä suksillaan hänen puhdistamaansa maa-alaa kohti.
— Elä viitsi sinne ajaa! Hei, Pyntys, kuuletko, senkin nallikka, kun kehtaatkin tuonne ukon louhikkoon ajaa! Tänne on parempi, selvälle järvelle!
Pyntys ei ollut niitä miehiäkään, joka olisi kuunnellut. Hän mennä huhki vain niemekettään kohti.
— Ole vaiti, tänne on mitä paras mäki! Aja sinäkin tänne! Huhui, tänne sitä on kelpo ottaa luikuja!
Ja Pyntys peittyi vielä sakeampaan lumipöllyyn kuin Karppa.
Karppa ei edes vastannutkaan mitään vanhimman veljen kieltoihin ja houkutteluihin, hän vain painoi itsepintaisesti sinne nurmelle päin, niemen kainaloa kohti, kesäiseen uimarantaan päin.
Aikansa lasketeltuaan omiin suuntiinsa kokoustuivat veljekset mäen kumpuralle ja jäivät siihen kukin levähtämään. Pyöreät posket helottivat ja rinta kohoili nopeasti. Oli se antanut raikkautta sekä tuottanut voimainkoettelua tuo kiivas laskettelu. Nyt ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta otettiin yhteinen lepohetki.
Mitäs nyt? Tuntui kuin ei enää kenenkään heistä kannattaisi laskea näitä mäkiä. Nyt oli lähdettävä muualle. Mutta minnekä?