Hän meni edelleen.

Juones otti miekan ja juoksi miehen sivu metsää myöten taas hänen edelleen ja asetti maantielle tupen, ilman miekkaa.

Mies tuli siihen, katseli, ähähti:

— Ah, siinä olisi tuppi; jospa nyt olisin ottanut sen miekan, niin olisi minulla sekä miekka että tuppi!

Hän sitoi lehmänsä puuhun tievarteen ja lähti hakemaan miekkaa. Tupen jätti lehmän viereen. Viisas Juones otti sekä tupen että lehmän, vei viimemainitun pahallemiehelle ja — hän oli hänen valloistaan vapaa.

Mutta heti kun hän oli päässyt vapaaksi, rupesi pahamies katumaan, että oli päästänyt hänet irti ja rupesi häntä uudelleen vainoamaan.

Nyt oli Juones erään suutarin luona pienessä kaupungissa asumassa ja tämä suutari oli pahanmiehen liitossa. Pahamies panee hänen päähänsä sellaisen ajatuksen, että lähteä Juoneksen kera varastamaan ruunun raha-aittaa.

— Lähde pois, sieltä saamme suuria rikkauksia!

— Lähdetään!

Kun tullaan pimeällä yöllä raha-aitan seinän viereen, niin siinä onkin jo valmis aukko, mistä mennä, ja suutari kehottelee Juonesta menemään hakemaan rahoja. — Ei, mene sinä ensin katsomaan, onko siitä selvä tie, sitten minä menen ja haen rahat!