— Mikäs siihen on syynä? kysyivät karhu ja susi.
— Se, että minä panin eloihin, ennen niiden kaatamista kiven silmään, hiekkaa, vastasi repo.
No, karhu ja susi kaatoivat hiekkaa kiven silmään ja heidänkin jauhettavansa panivat nyt "jyrin, järin". Mutta sitten tuli jauhojen keittämisen vuoro. Tässä kiintyi karhun ja suden huomio siihen että ketun puurosta tuli valkoista ja makeaa, mutta heidän keitoksistaan kovin mustaa ja katkeraa.
— Mikäs tähän on syynä? kysyivät he ihmetellen.
— Ei mikään muu kuin se, että minä jauhoni ennen pataan panemista pesin joessa, josta ne tulivat valkoisiksi ja puhtaiksi.
— No niin teemme mekin seuraavalla kerralla, sanoivat karhu ja susi, ja kaatoivat seuraavalla kerralla jauhonsa jokeen. Mutta sinne jouduttuaan menivät ne virran mukana, eikä niistä tullut enää valkoista eikä mustaa puuroa.
Karhu miehen kera maanviljelijänä.
Kaikesta edellisestä huolimatta ryhtyi karhu kuitenkin vielä maanviljelystä harjottamaan. Mutta nyt ryhtyi hän tähän toimeen miehen kera, ajatellen, että tämän oikean ammattilaisen kera yritys paremmin onnistuu. Onnistuiko se?
Kun kaski oli yhteisesti kaadettu, poltettu ja kynnetty, joissa kaikissa toimissa oli karhu nyt jo paremmin perillä kuin ensimäisellä kerralla, tuli kysymykseen, mitä kaskeen kylvettäisiin. Mies siitä nosti puheen, kehottaen valikoimaan rukiin ja nauriin välillä. Karhu mietti hetkisen asiaa ja, saatuaan mieheltä tarkan selon näiden viljalajien laadusta, valitsi rukiin.
— Mutta mitkä sinä sitten sadosta haluat, tyvetkö vai latvat? kysyi mies edelleen.