Ketun ja jäniksen kiista juoksusta eli jäniksen ajo.
Kerran sattuivat kettu ja jänis yhteen ja heille syntyi kiista siitä, kumpi heistä olisi etevämpi juoksussa. Jänis väitti kivenkovaan, että hän on etevämpi, mutta kettu väitti toisin.
— Lyödään vetoa, ehdotti jänis.
— No lyödään!
Veto lyötiin ja lähdettiin kilpapaikalle. Mutta juuri juoksuun ryhdyttäessä sanookin kettu:
— En minä viitsikään, sillä minä tiedän erään eläimen, joka on meitä kumpaakin vikkelämpi. Mitäpä silloin tämä toimi hyödyttää?
— No minkälainenhan tuo eläin on, ja missä se on? kysyy jänis ylenkatseellisesti.
— Täällä se on, täällä aholla, sanoo kettu. Mutta sen minä sanon, että sen eläimen perässä ei todellakaan meikäveli pysy, eikä pysy moni muukaan!
— No annahan olla, kunhan nähdään. Kunhan nähdään, niin eiköhän sentään sen perässä pysyttäne!
— Ei.