— Katsonpahan vain, kun en todellakaan mistään löydä näin hyvää puuta suksipuuksi. Kyllä se minun täytyy sittenkin kaataa, täytyy!
— Elä veikkonen, elä mitenkään, sillä minullahan on tässä puussa pesä ja poikaset.
— No, jos annat yhden poikasen syötäväkseni, niin en kaada.
— No olkoon menneeksi!
Kettu saa poikasen, syö ja menee pois.
Mutta kolmantenakin päivänä hän tulee uudestaan ja saa taas poikasen.
Tuleepa sitten sen kolmannen päivän iltana varis harakan luo vieraaksi ja kun harakka kertoo hänelle seikkansa, niin sanoo varis hänelle:
— No oletpas sinä aika pöhkö, kun annat poikasiasi mokomalle ja mokomasta syystä. Olet tosiaankin, sanon, sillä millä se kettu tämän tai muunkaan puun kaataisi, sillä kun ei ole kirvestä, ei kassaraa. Jos se tulee vielä, niin sano vain niin, että milläs sinä pitkähäntä tämän puun kaadat? Sano niin!
Harakka lupasi ja varis lähti.
Tuli sitten kettu neljäntenä päivänä taas puun juurelle ja sanoi: