Kun kettu näki, ettei kurki syö mitään, kysyi hän tältä — veitikka sydämessä:
— Miks'ei vieras velliä syö, vai eikö se ole hyvää?
— Hyvää on, hyvää, mutta minä söin eilen tämän päivänkin tarpeeksi, sanoi kurki, vaikka hänen mielensä teki niin syödä ketun keittoa ja nälkä soitteli suolissaan.
Yleinen rauha eläinten kesken.
Kukko ja kana istuivat kettua paossa korkealla orrella, eivätkä aavistaneetkaan, kun kettu yht'äkkiä ilmestyi heidän eteensä ja julisti heille:
— Hyvät ystävät, nyt on tullut yleinen rauha eläinten kesken ja minä sanon teille: tulkaatte alas, teille ei tehdä mitään pahaa!
Sattuipa silloin tulemaan siihen eräs vanha ukonrahjus kylältä ja sanoi, iskien silmää kukolle ja kanalle:
— Kah, mitäs ne nuo kaksi suurta koiraa juosta viuhottavat tänne tuolta kylältäpäin!
Silloin kettu rupeaa katselemaan, mistä päin oisi paras pakoon mennä, ja sanoo:
— Vai niin, vai viuhottavat. Pitäisi tästä jo edelleenkin lähteä.