— No, no, mikäs kiire, mitäs pelkoa nyt, kun on yleinen rauha eläinten kesken, lausuu ukko salamyhkäinen hymy huulilla.
— Niin, niin, vaan minä luulen, etteivät koirat tiedä tästä rauhasta vielä mitään, lausuu kettu ja pinkasee pakoon minkä ennättää.
Jäniksen mahti.
Kerran kettu tapasi taas jäniksen ja sanoi hänelle:
— On siinäkin mies, jota ei kukaan pelkää.
— Kukas sinua sitten pelkää? pöyhisteli jänis.
— Voi veikkonen, kaikki, vastasi mahtavasti kettu. Minä kun vain tätä häntääni näytän, niin kaikki lentävät ken minne kerkiää. Mutta sinua — milläs sinä pelotat?
— No lyödään vetoa, kummalla meistä on suurempi mahti, virkkoi jänis.
— Lyödään vain.
Lyötiin vetoa ja lähdettiin astelemaan tietä pitkin. Tulipa siitä lammaskatras eteen ja jänis, hoksaten, että tuossahan hänellä on hyvä tilaisuus osottaa mahtiaan, yhtäkkiä hypätä kopsahti lammaskatraan keskeen ja päästi pahan äänen. Arka lammaskarja siitä kovasti säikähti ja lensi yksi sinne, toinen tänne.