Kettu sanoi:
— Jokos sitä koetellaan?
Jänis virkkoi:
— Elähän vielä, annahan kun tässä ensin vähän ajattelen.
— No ajattele, ajattele sitten, eläkä lorvaile!
— No, no, ajattelenhan tässä parast'aikaa!
Sitä ajattelua odotellessaan kääntyi kettu jotakin katsomaan.
Silloin jänis virkahti että "jo ajattelin!" ja hypätä kopsautti määräviivan toiselle puolelle ja sai osuuden ketun valtakuntaan.
Hiirten apu.
Sattuipa kerran karhu tarttumaan metsämiehen ansaan. Hoikka oli lanka, mutta vahvoissa puissa kiinni, niin että karhu jäi kuin jäikin ansaan kiini. No hän, kun ei päässyt, nukahti siihen.