— Vielä mitä, — mitkä turmiot siitä! Laulan kuin laulaakin!
— Elä laula, minä sanon vakavasti!
Mutta mitäs se susi välitti sellaisessa hääinnossa, hän lauloi niin, että tupa raikui.
Mutta voi sitä suden kohtaloa sen laulun johdosta. Hääväki, keskeyttäen juhlimisensa, koppasi yht'äkkiä korennot käsiinsä ja rupesi antamaan sutta selkään niin että luut ruski. Ja niin kovan selkäsaunan sai susiparka laulustaan, että sen selkä on siitä tönkkönä vielä tänäkin päivänä.
Suuret syömäjuhlat.
Tahtoivatpa karhu ja susi pitää kerran oikein suuret syömäjuhlat ja vain kahden, ilman kettua, ilman ketään. Tappoivat he sitä varten pari kolme lehmää ja määräsivät juhlapäivän.
Kettu kun sai kuulla tuosta, päätti tehdä kuomaksille pienen kepposen, eikä aivan pientäkään: pilata kokonaan kuomaksien pito-ilot ja päästä itse niiden pääosakkaaksi.
Hän otti sitä varten palvelukseensa kissan, kissan ylen marisevaisen ja julmannäköisen, ja kun oli tehnyt sen, meni pitojen valmistajain luo ja sanoi:
— Minä tulisin myös pitoihin, mutta minulla on sellainen vieras, etten sen kera uskalla tulla!
— Mikä vieras se on, minkänäköinen se on? kysäsivät pitojen valmistajat kohottaen korviaan.