— Kannan uhallakin! Mitä peikko rahalla tekee ja mitä kukaan muukaan peikon rahoilla!
— Etkö siis enää rahallakaan lepy, kysyi peikko hätäisesti.
— No, tahtoisitko sitten jotain antaa?
— En enää hattukaupalla rupea antamaan, mutta kaksi kukkurapäätä säkkiä saat. Suostu!
— No olkoon menneeksi, sanoi Matti ja heitti vitsan vääntämisen.
Ja peikko tyhjensi taas raha-aittaansa.
Peikko ja Maiti kilpailemassa.
Kun peikko ja Matti tulivat lähemmiksi tutuiksi, heräsi heissä ajatus ruveta kilpailemaan keskenään kaikenlaisissa puuhissa. Peikko teki siitä ehdotuksen ja Matti, ajatellen juoniaan, mielellään suostui siihen.
He menivät metsään Peikkolan lähistöllä ja rupesivat koettamaan, kumpi saisi pikemmin puun kaadetuksi. Ensin sai koettaa peikko. Hän tarttui käsin yhteisesti määrättyyn puuhun ja rupesi sitä sylivoimalla kaatamaan. Mitäs, eihän se kaatunut. Nyt sai Matti ryhtyä toimeen. Hänkin tarttui aluksi puunrunkoon sylin, mutta sitten hän karjasi kovalla äänellä, että "pois, pois, puu jo kaatuu", ja kun peikko tätä peläten loikkasi loitos metsään, tempasi hän äkkiä mukaan tuomansa kirveen kätköstään ja hakkasi sillä puun äkkiä poikki. Kun peikko palasi metsästä oli puu jo kaatunut ja hänen täytyi tunnustaa, että Matti oli tässä asiassa häntä etevämpi.
— Mutta koetetaanpas puun vetämisessä, kumpi siinä on etevämpi, ehdotti urhokkaasti peikko.